Liikenteestä puhtaampaa - ei kalliimpaa

Kvarnströmin kanta, Etelä-Uusimaa, huhtikuu 2021.

Samalla kun maahamme julistettiin taas poikkeusolot ja Suomi osittain pysähtyi niin yksi poliittinen liike pani kaasun pohjaan miettiessään jotain ihan muuta kun koronaa. Bensakapina-kansalaisaloite keräsi maaliskuussa muutamissa päivissä yli 80 000 allekirjoitusta.

Nämä ihmiset vaativat polttoaineveron alentamista. Heidän mielestä

“autoilijoiden kustannukset liikkumiseen ovat kasvaneet kestämättömälle tasolle”. Kyllä, autoilu on kallista, ja meidän on pakko pitää huolta siitä että ihmisillä on varaa liikkua. Mutta jos me katsomme miten Suomi nyt etenee puhtaampaan liikenteeseen, niin ei ole syytä huoleen.

Autoilijan kauhuskenaariossa polttoaine on ylikallista, tieverkko kelvottomassa kunnossa ja viranomaiset valvovat tarkasti auton liikkeitä voidakseen verottaa enemmän. Kuulostaa pelottavalta, mutta huolestuttavampaa on se, että monet maalaavat tämän mahdolliseksi tai todennäköiseksi tulevaisuudenkuvaksi. Jotkut keräävät poliittisia pisteitä tällaisella pelottelulla. Toiset ovat aidosti huolissaan siitä, että heillä ei ole tulevaisuudessa enää varaa välttämättömään liikkumiseen.

Onneksi olemme tosiasiassa matkalla aivan toiseen, valoisampaan tulevaisuuteen liikenteessä. Marinin hallitus etenee suunnitelmallisesti, faktaperustaisesti ja konkreettisesti liikenteen päästöjen puolittamiseksi vuoteen 2030 mennessä. Fossiilittoman liikenteen tiekartta on teknologianeutraali ja rakentuu monien eri toimenpiteiden varaan. Perusajatuksena on helpottaa kaikkien liikkumista puhtaammin ja sujuvammin. Liikenteen rajoittaminen veroja korottamalla on toteuttamiskelvoton keino sosiaalisesti kestävän siirtymän saavuttamiseksi. Tarvitsemme jatkossakin autoa liikkumiseen - vaikka jotkut alkaisivatkin työskennellä enemmän etänä ja vaikka yhteiskäyttöautot yleistyisivät – mutta meidän täytyy liikkua kestävämmällä tavalla.

Autolla liikkumista ei pidä estää, mutta siitä pitää tehdä ympäristöystävällisempää ja sille pitää olla vaihtoehtoja siellä, missä se on järkevää ja mahdollista. Enemmän investointeja pyörä- ja kävelyteihin ja suurempi rooli joukkoliikenteelle. Läntisellä Uudellamaalla suurin osa meistä tarvitsee kuitenkin jatkossakin autoa.

Tiekartan ensimmäinen askel ovat tuet ja kannustimet, muun muassa muuntotuki, romutuspalkkio, sähköautojen latausinfrastruktuurin laajentaminen ja kaasuautojen tankkauspisteiden lisääminen, puhtaiden ajoneuvojen hankkiminen julkiselle sektorille ja hankintatuki.

Toinen vaihe kohdistuu etätyöhön, uusiin kuljetuspalveluihin ja jakeluvelvoitteen nostamiseen. Tässä vaiheessa arvioidaan keinoja, joiden vaikutuksesta päästöihin tarvitaan vielä lisää tietoa ennen päätöksentekoa. Vaikutusarvioinnit valmistuvat syksyllä. Lisäksi valtioneuvoston mukaan ”selvitetään, onko biopolttoaineiden jakeluvelvoitetta mahdollista edelleen nostaa 34 prosentista ja onko kestävästi tuotettuja raaka-aineita riittävästi”.

Kolmas vaihe on ehdollinen, siinä päätetään lisätoimista. Hallitus arvioi syksyllä EU-tasolla tehtävien päätösten sekä tiekartan ensimmäisen ja toisen vaiheen keinojen riittävyyttä asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi.

Kaikissa päätöksissä on otettava huomioon päästövähennysten kustannustehokkuus, vaikutus kilpailukykyyn sekä alueellinen ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Lisäksi päätökset tehdään nojaten historiallisen vankkaan tietopohjaan.

Vaikka puhuisimme liikenteestä ja liikkumisesta faktapohjalta kuinka paljon hyvänsä, liittyy näihin aina myös paljon latausta ja ne herättivät paljon tunteita. Ymmärrän täysin autoilun kustannuksiin liittyvän ärtymyksen. Kun olin työtön, mietin tarkkaan jokaista ajomatkaa ja tankkausta. Olin iloinen siitä, että bensiini oli samanhintainen kuin silloin, kun olin nuorena ostanut auton ensimmäistä kertaa. Tänä päivänä litrahinta on sama kuin kymmenen vuotta sitten samalla kun autot keskimäärin kuluttavat vähemmän. Tästä näkökulmasta keskustelu bensiiniverosta on saanut kohtuuttomat mittasuhteet nykyisessä poliittisessa ilmapiirissä.

En ole huolissani siitä, että bensiini kallistuisi liikaa tulevaisuudessa. Sen sijaan pitäisi pohtia sitä, mitä valtio tekee, kun verotulot vähenevät. Kun autoista tulee puhtaita tai vähän kuluttuvia ja kannustimet kohdistetaan vähäpäästöisiin autoihin, on tuloja löydettävä muualta. Liikenteen näkökulmasta tulevaisuus näyttää kuitenkin valoisalta teknologian edetessä.

Johan Kvarnström

kansanedustaja, liikenne- ja viestintävaliokunnan jäsen, SDP:n puoluehallituksen ja liikennetyöryhmän jäsen.