Toivo on tekoja
Toivo on tekoja
Tulevana viikonloppuna monet juhlivat koulujen päättäjäisiä, ylioppilasjuhlia ja ammattiin valmistumista. Onnittelut teille kaikille! Nauttikaa ihanasta hetkestä, ja luottakaa siihen, että tulevaisuus tuo paljon hyvääkin, vaikka ajat ovat osittain epävarmoja ja kummallisia.
Toistan sen, mitä olen sanonut monta kertaa aiemminkin: ammatillinen koulutus ansaitsee
kulttuurisen arvostuksen nousun, ja ammatillista tutkintoa on syytä juhlia yhtä lailla kuin
ylioppilastutkintoa. Ilman ammattikoulutuksen saaneita ihmisiä koko yhteiskunta pysähtyy.
Tarvitsemme sekä teoreettisesti että käytännöllisesti suuntautuneita ihmisiä. Kun
hyödynnämme erilaisia vahvuuksiamme, pärjäämme hyvin yhdessä.
Tämä on toinen vuosi, kun toisen asteen koulutuksen päättävät ikäluokat ovat kuuluneet
laajennetun oppivelvollisuuden piiriin. Marinin hallituksen läpiviemä uudistus on onneksi uusi
normaali. Lakimuutoksen aikaan oli epäilijöitä, ja osa oikeistopoliitikoista äänesti ehdotusta
vastaan, mutta nyt kukaan ei enää halua perua päätöstä.
Haasteita kuitenkin riittää koulutuksen saralla. Orpon hallitus toteuttaa muutamia tärkeitä
panostuksia, mutta myös ikäviä ja lyhytnäköisiä leikkauksia. Opiskelijoiden toimeentulo
heikentyy tällä kaudella, mikä vaarantaa yhdenvertaisen oikeuden korkeakoulutukseen.
Tämän lisäksi leikataan ammatillisesta koulutuksesta ja vapaasta sivistyksestä. Kovan iskun
saa myös korkeakoulujen perusrahoitus.
Kelan tekemä tutkimus osoittaa, että opiskelijoiden masennus on yhä yleisempää. Paineet ja
huolet ovat kasvaneet. Samalla Unicefin uusi tutkimus kertoo, että Suomen sijoitus romahti
rikkaiden maiden lasten hyvinvointivertailussa, ja että nuorten itsemurhat ovat lisääntyneet
hälyttävästi.
En halua syyllistyä synkistelyyn. Ajattelen kuitenkin, että meidän pitää puhua avoimesti
ongelmista, jotta voimme ottaa ne asianmukaisesti huomioon ja löytää niihin ratkaisuja.
Voisimme panostaa enemmän sekä koulutukseen että sote-palveluihin sen sijaan, että
suurituloisille kohdistetaan verokevennyksiä.
Tällä hetkellä maassamme vallitsee myös massatyöttömyys. Suomessa on nyt 326 000
työtöntä, ja se on liian paljon. Tämä on iso haaste paitsi näille ihmisille, mutta myös kunnille
ja yhteiskunnalle laajemmin.
Pitkäaikaistyöttömien määrän arvioidaan kasvavan jo ennestään korkealta tasolta.
Siirtyminen työttömästä pitkäaikaistyöttömäksi heikentää tilastollisesti mahdollisuuksia palata
työelämään. Emme voi seistä sivussa ja katsoa, kun kymmenet tuhannet suomalaiset
ajautuvat pitkäaikaistyöttömyyteen ja heidän tulevaisuudennäkymänsä heikkenevät rajusti.
Tarvitsemme nyt aktiivista työelämäpolitiikkaa ja panostuksia koulutusmahdollisuuksiin.
Politiikka on osittain yhä enemmän polarisoitunut. Toisaalta löytyy aina hetkiä, jolloin
vallitsee yksituumaisuus. Näin oli, kun eduskunnassa pari viikkoa sitten käytiin
ajankohtaiskeskustelu liikkumattomuuden torjumiseksi ja liikunnan edistämiseksi. Oli
ilahduttava kuulla, miten yksimielisesti kaikki eduskuntaryhmät ajattelevat tästä asiasta.
Hallituksen politiikka saa tälläkin saralla sekä risuja että ruusuja. Uusin toimi väärään suuntaan tuli kuitenkin puoliväliriihessä, jossa hallitus päätti poistaa työsuhdepyörien
veroedun vuoden 2026 alusta alkaen. Päätöksellä on vaikutuksia paitsi terveyteen, myös
moniin yrityksiin ja esimerkiksi Helkama varoittaa jo konkurssiaallosta.
Toukokuun kuumin keskustelu eduskunnassa oli kuitenkin viime viikon väittely Gazan
sodasta. Sodassa on tapettu yli 50 000 siviiliä, joista yli 15 000 lasta. Meillä on moraalinen
velvollisuus tehdä kaikki voitavamme pysäyttääksemme rikokset ihmisyyttä vastaan.
Meidän on nyt viimeinkin tunnustettava Palestiina. Pian ei enää ole edes mitään Palestiinaa
tunnustettavana. Tämän lisäksi meidän on jäädytettävä EU:n ja Israelin välisen
assosiaatiosopimus ja keskeytettävä asekauppa Israelin kanssa.
Ulkopoliittinen johto on viime aikoina ottanut selkeitä kantoja. Ongelma on, että puheet eivät
muutu teoiksi, koska kaksi hallituspuoluetta – KD ja Perussuomalaiset – vastustavat.
Kysymys kuuluu: voiko tämä hallituskoalitio enää jatkaa, vaikka sen seurauksena Suomi ei
tee kaikkea voitavaansa pysäyttääkseen omalta osaltaan Israelin sotarikokset?
Väkivalta synnyttää lisää väkivaltaa, ja nyt väkivalta on jatkunut liian pitkään ja mennyt liian
pitkälle. Toivottavasti tulevaisuus tuo mukanaan rauhaa ja vakautta. Tehdään kaikki
voitavamme edistääksemme sitä. Kuten Sanna Marinin tulevan kirjan nimi sanoo: Toivo on
tekoja.
Johan Kvarnström
Kansanedustaja (SDP)
Raasepori