Kvarnströmin kanta-kolumni: Tosiasioiden tunnustaminen

Kvarnströmin kanta

Etelä-Uusimaa

Lokakuu 2025

Tosiasioiden tunnustaminen

Lokakuun ensimmäisenä päivänä äänestimme Orpon hallituksen luottamuksesta. Taustalla oli välikysymys Palestiinan tunnustamisesta, ja äänestin epäluottamuslauseen puolesta. Siinä todettiin, että aikana, jolloin kansainvälisen oikeuden ja sääntöpohjaisen maailmanjärjestyksen puolustaminen olisi tärkeämpää kuin koskaan, hallitus on osoittautunut kyvyttömäksi ylläpitämään Suomen ulkopolitiikan keskeisiä arvoja ja pitkää linjaa aloitteellisessa rauhanrakentamisessa.

Toisin sanoen Suomi ei ole tehnyt riittävästi Gazan kysymyksessä, vaikka on ilmiselvää, että kyse on rikoksista ihmisyyttä vastaan. Nyt kaikki toivovat tietenkin, että tulitauosta päästäisiin pysyvään rauhaan.

Myös kuukauden puolivälissä äänestimme hallituksen luottamuksesta, tällä kertaa työttömyyskriisiä koskevan välikysymyksen vuoksi. Painoin jälleen kerran ei-painiketta. Suomen työttömyysaste on hälyttävän korkealla tasolla, noin 10 prosenttia. Orpon hallitus on omalla toiminnallaan pahentanut työttömyystilannetta. Julkiselta sektorilta on irtisanottu ihmisiä, ja työttömyysturvan monet heikennykset ovat johtaneet siihen, että monet säästävät pahan päivän varalle, koska on aito pelko jäädä työttömäksi. Eli ilmapiiri on varovainen.

Kantani on, että työttömyysturvan suojaosan poistaminen oli paha virhe, joka vaikeuttaa työnhakijoiden elämää täysin turhaan. Sama pätee myös lapsikorotustuen poistamiseen, mikä on lisännyt lapsiperheköyhyyttä maassamme. Työttömyysturvan heikentäminen ei luo uusia työpaikkoja, ja se on tämän hetken iso ongelma: työnhakijoiden määrä on moninkertainen suhteessa avoimiin työpaikkoihin.

Tässä tilanteessa olisi järkevää antaa työttömille työnhakijoille enemmän mahdollisuuksia koulutukseen. Tällä tavalla meillä olisi koulutetumpi ja paremmin voiva työvoima valmiina, kun suhdanne vihdoin kääntyy parempaan.

Olisi erityisen tärkeää torjua pitkäaikaistyöttömyyttä ja nuorten työttömyyttä. Nuorten opintoseteli on hyvä, mutta hallituksen mallilla se ei riitä kuin murto-osalle tarvitsevista.

Pääministeri Orpo on useaan otteeseen peräänkuuluttanut optimismia ja syyttänyt meitä oppositiossa synkkyyden liioittelusta. Pitää tietenkin tarttua valonpilkahduksiin, mutta samalla on muistettava presidentti Paasikiven usein käyttämä fraasi: ”Kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen.”

Tosiasia on, että työttömyysasteemme on toiseksi korkein koko EU:ssa. Tämän lisäksi olemme tilanteessa, jossa asunnottomuus kasvaa toista vuotta peräkkäin monien vuosien hyvän kehityksen jälkeen. Sosiaaliturvaleikkaukset ovat aiheuttaneet kohtuuttomia seurauksia monille ihmisille, ja häätöjen määrä on kasvanut. Tämä nostettiin hyvin esiin lokakuun 17. päivänä, kun vietettiin Asunnottomien yötä.

Tämän lisäksi Suomen julkisen velan kasvu on EU:n nopeinta. Eli hallituksen tulokset suhdannepolitiikassa ovat täysin epäonnistuneet. Miten rakenteelliset uudistukset toimivat, sen tiedämme osittain vasta muutaman vuoden kuluttua.

Velasta puhuen: lokakuussa tehtiin eduskunnassa tosiaan historiallinen päätös, kun kaikki eduskuntaryhmät paitsi Vasemmistoliitto pääsivät sopuun niin sanotusta “velkajarrusta”. Sen taustalla ovat EU:n finanssipolitiikan sääntöjen velvoitteet. Aluksi voi todeta, että kyseinen sopu on kaksiosainen: itse “velkajarru” laissa (voimaan 2031) ja siihen liittyvä parlamentaarinen menettely. Ensi kaudella ainoastaan jälkimmäisellä on vielä käytännöllistä merkitystä, kun kansallinen velkajarru ei silloin vielä ole siis voimassa.

​Vaikka aihe on tosi monimutkainen, niin keskustelu on ollut valitettavan mustavalkoista, eikä lopulliseen malliin tehtyjä muutoksia ole otettu tarpeeksi huomioon.

Malli ei ole täydellinen, ja siinä piilee riskejä, mutta maltillisella kasvulla lähivuosina on mahdollista, että ne eivät toteudu.

Kritiikki siitä, että tavoite on tiukempi kuin EU:n vaatimukset, on toisaalta totta, mutta toisaalta kansallinen pitkäjänteinen 40 prosentin tavoite (velkasuhde suhteessa bruttokansantuotteeseen) on ajankohtainen vasta kaukana tulevaisuudessa.

Jos saisimme nyt ensin yhteisen näkemyksen seuraavan kauden raameista ja pysäytettyä nykyisen velankasvutahdin, olisi se hyvä alku. Hyvä puoli tässä uudessa “Ruotsin mallissa” on, että päätöksenteon läpinäkyvyys voi parantua, ja mielestäni sillä on myös itseisarvoa, että tämän valtavan haasteen osalta voidaan löytää mahdollisimman yhteinen näkemys puoluerajojen yli ainakin tavoitteiden suhteen. Jokaisen puolueen keinot ovat erilaiset, ja arvovalinnoista on politiikassa kyse jatkossakin.

Johan Kvarnström

Kansanedustaja (SDP)

Raasepori