Ajatuksiani Raaseporin kaupunginvaltuuston päätöksistä

Ajatuksiani Raaseporin kaupunginvaltuuston päätöksistä

Syksy on ollut vähintäänkin intensiivinen Raaseporin kuntapolitiikassa. Työn alla on ollut (tai on) muun muassa strategia, talouden sopeutustusohjelma, veroprosentit, talousarvio, yhteistoimintaneuvottelut, lukioselvitys sekä yleisesti palveluverkkoon liittyvät kysymykset. Lisäksi niin sanottu ”Dragsvik-kysymys” vaikuttaa paljon tilanteeseen, sillä Mäntykodon päiväkodin ja Tammipuiston koulun on muutettava lyhyellä varoitusajalla.

Eniten keskustelua ovat herättäneet ymmärrettävästi koulusulkemisesitykset sekä ensimmäiset säästötoimet, joita esitettiin sivistyslautakunnassa ja kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunnassa. Suuri osa niistä on jo pysäytetty, ja lopullinen kokonaiskuva selviää joulukuun budjettikokouksessa.

Moni on aiheellisesti peräänkuuluttanut muunlaisia säästökeinoja kuin sellaisia, jotka kohdistuvat lapsiin ja nuoriin. Nyt kun kaupunginhallitus on hyväksynyt – ja valtuusto merkinnyt tiedoksi – tasapainotus- ja tuottavuusohjelman, on selvää, että kaupunki todella kääntää jokaisen kiven.

Meidän on ryhdyttävä toimiin, jotta kaupungin talous pysyy vakaalla pohjalla. Meillä on hyvä puskuri (kumulatiivinen ylijäämä), mutta huolenaihe on, että alijäämä kasvaa vuosi vuodelta, jos emme tee mitään. Se voi tuntua epäreilulta, mutta nämä ovat ne olosuhteet, joissa joudumme toimimaan.

Olen tässä yhteydessä iloinen siitä, että kaupunginhallitus päätti laskea koululuokkien enimmäiskokorajoja vaikeasta tilanteesta huolimatta.

Lukioiden mahdollisista lakkauttamisista on ymmärrettävästi esitetty, että muutokset tulisi tehdä ensin lukioverkossa ja peruskouluihin tulisi puuttua vasta viime kädessä. Lukiokysymys ei kuitenkaan ole vielä tullut valtuuston käsiteltäväksi, joten emme ole voineet ottaa siihen siellä kantaa.

Lukiokysymyksessä minulla ei ole vielä täysin muodostunutta kantaa, mutta nykyisen rakenteen säilyttäminen – samalla kun tarjolla olisi useita vaihtoehtoja säästömahdollisuuksineen ja valtio vähentää rahoitustaan – ei ole ihanteellista. Asia ei kuitenkaan ole enää ajankohtainen tämän vuoden puolella.

Muiden palveluverkkoon liittyvien asioiden osalta olemme jo tehneet päätöksiä. Tiedän, että moni on kiinnostunut siitä, miten olen niihin suhtautunut, koska toimin valtuuston puheenjohtajana enkä käytä puheenvuoroja samaan tapaan kuin valtuutetut itse keskustelussa. Siksi kirjoitan tämän tekstin.

Lasten määrän väheneminen sekä Raaseporissa että Suomessa kokonaisuudessaan tekee mielestäni luonnolliseksi sen, että viranhaltijat ovat ehdottaneet muutoksia koulunverkkoon. Puolueeni SDP lähti valtakunnallisiin kuntavaaleihin tavoitteena pienemmät ryhmäkoot ja terve taloudenpito. Raaseporin paikallisessa vaaliohjelmassa korostettiin vahvasti nykyisen peruskouluverkon säilyttämistä. Kirjaus jätti tulkinnanvaraa, mutta sen ydinviesti oli selvä. Miksi siis äänestin Billnäsin koulun lakkauttamisen puolesta ja sen puolesta, että koulurakennusta käytettäisiin tulevaisuudessa muun muassa Tammipuiston koulun toimintaan?

Yksi perustelu on se, että päätös liittyi samalla Ekparkenin koulun toiminnan turvaamiseen tavalla, joka merkitsee panostusta kaikkein haavoittuvimpiin oppilaisiin – ilman että kouluja asetetaan vastakkain. Kokonaisuudesta muodostui mahdollisuus yhä vaikeammassa tilanteessa. Uusi asetelma tuo monia syitä monimutkaisessa kysymyksessä.

Aloitetaan kokonaisuudesta.

Kouluihin liittyvä viranhaltijaesitys – joka jostain syystä herättää aina enemmän keskustelua kuin esimerkiksi päiväkotiasiat – tähdättiin kolmen koulun pienentämiseen ja kahden sulkemiseen. Lopputulos on, että yksi koulu lakkautetaan, mutta sen rakennus jää käyttöön toisen koulun sekä erityisen tuen sektorirajat ylittävien oppilaiden tarpeisiin kolmannesta koulusta.

Tosi paljon on muuttunut vaalien jälkeen. Olemme saaneet tiedon, että tämän vuoden verotulot jäävät noin kaksi miljoonaa euroa alle budjetoidun. Lisäksi valtionosuudet eivät kasva – päinvastoin, uusia leikkauksia on tulossa. Ja kuten mainitsin, ”Dragsvik-kysymys” pakottaa erityiskoulumme (Tammipuiston koulu) muuttamaan nopeasti.

Nykyisen koulurakenteen säilyttäminen merkitsisi lisäkustannuksia Tammipuiston koulun vuokrien muodossa. Jos emme tekisi mitään, menisimme tavallaan taaksepäin samalla kun toimintaedellytykset ovat heikentyneet selvästi ja monin tavoin.

En halua asettaa kouluja vastakkain; pidän tätä vain järkevänä ratkaisuna, vaikka Billnäsin koulun säilyttämiselle on myös hyviä perusteluja. Politiikka ei ole aina helppoa tai miellyttävää, eikä päätökseni ole syntynyt kevyesti.

Aiemmassa vaiheessa, kun vierailin Billnäsin koulussa ja kuulin vanhemman kertovan, kuinka hänen haasteita omaava lapsensa menestyi erinomaisesti Billnäsissä, pystyin omista syistäni samaistumaan ja puolustamaan koulua. Nyt sama kaunis ympäristö palvelee kaikkein haavoittuvimpia oppilaita – Tammipuiston koulun oppilaita sekä Kiilan koulun vmt-oppilaita – ja uusi nepsy-keskus voidaan rakentaa tähän kokonaisuuteen.

Tammipuiston koululle on esitetty vaihtoehdoksi Klinkbackan koulua, ja totta kai sitä olisi voitu selvittää lisää. Luotan kuitenkin viranhaltijoiden arvioon. Ajattelen myös, että meillä on päätös vähentää kaupungin kiinteistömassaa tuntuvasti. Olisi ristiriitaista jättää merkittävästi korjausvelkaa sisältävä rakennus pois myyntilistalta tässä tilanteessa.

Billnäsin koulun puolesta puhuu muun muassa vakaa oppilasennuste. Kysymys ei ole mustavalkoinen. Koko kaupungin demografinen kehitys tekee tilanteesta vaikean, etenkin kun lasten määrä vähenee melko tasaisesti eri alueilla.

Snappertunan osalta on tasa-arvoista, että kaikki kolme (kehityskuvan) kulttuurikyläämme (Snappertuna, Bromarv ja Fiskars) käsitellään tasapuolisesti. Sama koskee niin sanottuja aluekeskuksia (Tenhola, Pohja ja Mustio).

Myös silloin, kun olen puolustanut pieniä kouluja, olen aina pitänyt tärkeänä, etten aseta pieniä ja suuria kouluja vastakkain. Meidän lpättäjien on huolehdittava siitä, että kaikki kaupungin koulut ovat hyviä ja toiminta mahdollisimman yhdenvertaista. Mitä vähemmän muutoksia tehdään palveluverkkoon, sitä suurempi paine kohdistuu toiminnan leikkauksiin, jotka koskettavat kaikkia kouluja. Vaikka koulun lakkauttaminen on valtavan suuri asia niille perheille, joita se koskee, tekee kaupunki laajemmasta näkökulmasta tällä(kin) kaudella hyvin pieniä muutoksia. Tämä on tavallaan hyvä asia, mutta rehellisesti sanottuna tekee taloustyöstä entistä vaativampaa.

Yksi esille tuotu ratkaisu on veronkorotukset. Minulla sosialidemokraattina ei ole mitään verotyökalua vastaan, mutta meillä on jo valmiiksi hyvin korkea veroprosentti Raaseporissa, ja siksi haluan olla sen suhteen pidättyväinen. Lisäksi ajattelen, että jos nykyiset rakenteet tuottavat kasvavaa alijäämää, ei veronkorotus voi olla kestävä ratkaisu.

Seuraavaksi vuorossa on siis budjettikokous joulukuussa. Ensi vuonna meidän on saatava uusi strategia valmiiksi, ja paljon muuta.

Tämä on vaikea kausi, mutta me kaikki teemme sen, minkä arvioimme olevan parasta Raaseporille ja kaupungin asukkaille.

Kiitos kaikille, jotka ovat tänä syksynä osallistuneet kunnallispoliittisiin kysymyksiin, kiitos kaikista kirjeistä — pahoittelut, etten ole ehtinyt vastata niihin kaikkiin — kiitos kaupungin henkilöstölle ja viranhaltijoille suuresta työstä, ja kiitos kaikille luottamushenkilöille. Kiitos kaikista asiallisista keskusteluista!

Meillä on nyt ja tulevaisuudessa niin uskomattoman paljon kaunista ja arvokasta täällä rakkaassa kaupungissamme.

Ystävällisesti,

Johan Kvarnström