Toimimattomuuden kustannukset

Kvarnströmin kanta

Etelä-Uusimaa

Syyskuu 2025

Toimimattomuuden kustannukset

Eduskunnan syysistuntokausi on alkanut vauhdikkaasti. Orpon hallitus jatkaa matkaansa jälleen uuden rasismikohun jälkeen kuin mitään ei olisi tapahtunut, ja myötävaikuttaa tällä tavalla rasismin normaalistumiseen Suomessa.

Syksyn ensimmäisellä kyselytunnilla keskustelimme asiasta tästä näkökulmasta: onhan se aikamoista, että tilanteessa, jossa taloudelliset ja geopoliittiset haasteet ovat akuutteja, maamme hallitus joutuu käyttämään koko ensimmäisen budjettipäivänsä keskusteluun ihmisarvosta – asiaan, jonka pitäisi olla itsestäänselvyys kaikille.

On toki totta, että kohu oli yritys viedä keskustelua pois hallituksen leikkauksista ja hallituksen talouspolitiikan arvovalinnoista. Kun sain itse puheenvuoron, nostin esiin sen, että veronkevennysten ohjaaminen enemmän pieni- ja keskituloisille olisi sekä oikeudenmukaista että taloudellisesti järkevää tässä tilanteessa.

Hallitus on asiassa jos toisessakin varakkaiden asialla.

Kävi muuten juuri kuten viime kuussa kirjoitin: Purran leikkauslista torpattiin – ja hyvä niin. Tästä oltiin ylpeitä muissa hallituspuolueissa. Rima oli siis asetettu aivan liian alas. Liian monia lyhytnäköisiä leikkauksia toteutetaan, ja suurituloisille on tulossa paitsi suurin veronkevennys rahamääräisesti myös suhteellisesti. Ja kuten myös sanoin täysistunnossa: kun samaan aikaan monilta ihmisiltä vaaditaan kohtuuttomia uhrauksia ja lapsiköyhyys lisääntyy, on täysin ymmärrettävää, että syntyy kokemus epäreiluudesta.

Valtiovarainministeri Purra viittasi vastauksessaan siihen, että marginaaliverot ovat Suomessa korkealla tasolla ja että ne maksavat osittain itsensä takaisin. Tutkimukset suurituloisten veronkevennyksistä eivät kuitenkaan anna vahvaa selkänojaa alentamiselle. Yleisesti ottaen ei ole mitään näyttöä siitä, että tämän tyyppiset veronalennukset rikkaille maksaisivat itsensä takaisin.

Paljon muutakin on business as usual eduskunnassa. Hallituksen maahanmuuttopolitiikan kiristykset jatkuvat, ja ilmastoa ja luontoa laiminlyödään yhä. Ilmastovuosikertomus 2025 kertoo, että nettopäästömme ovat suurin piirtein samalla tasolla kuin 30 vuotta sitten. Tällä saralla hallitus viittaa hämärään tulevaisuuteen, teknisiin hiilinieluihin ja piippujen tulppaamiseen. Uusi elementti tänä vuonna on se, että hallitus leikkaa myös tästä työstä merkittävästi.

Usein ajatellaan, että ekologinen ja taloudellinen etu olisivat toisensa poissulkevia vaihtoehtoja ja että meidän pitäisi tehdä valinta niiden välillä. Emeritusprofessori Markku Ollikainen tutkimusryhmineen esitteli kuitenkin kuukauden alussa keinot ja laskelmat siitä, miten vuoden 2035 ilmastotavoite voidaan saavuttaa niin, että myös kansantalous kasvaa.

Ympäristöministeri Multala toteaa ilmastovuosikertomuksen esipuheessa osuvasti, että ”toimimattomuuden kustannukset ovat suuremmat kuin nyt tehtävien ilmastotoimien hinta.” Valitettavasti hallitus on kuitenkin valinnut juuri toimimattomuuden tien ilmastopolitiikassa.

Toimimattomuus koskee myös Suomen suhtautumista Gazaan ja koko Palestiinan tilanteeseen. Suomi on ollut mukana tärkeissä julkilausumissa ja vetoomuksissa ja antaa hieman humanitaarista apua, mutta iso kuva on, että Suomi ei oikeasti tee mitään Israelin painostamiseksi – vaikka siihen olisi painavat syyt.

Nyt myös YK:n tutkintakomissio totesi viime viikolla, että Gazassa on meneillään kansanmurha.

Meidän pitäisi toimia päättäväisesti ja tehdä kaikki mahdollinen, jotta Israelin Gazassa tekemät rikokset ihmisyyttä vastaan saadaan loppumaan. Ministerit ovat todenneet, että Suomi tekee kaikkensa kärsimyksen vähentämiseksi. Valitettavasti Suomi ei kuitenkaan ole ollut lainkaan aloitteellinen esimerkiksi EU:n ja Israelin assosiaatiosopimuksen jäädyttämisessä.

Vielä heinäkuun lopussa uutisoitiin, kuinka valtiosihteeri Pasi Rajala totesi, että Suomi ei kannata EU:n ja Israelin sopimuksen jäädyttämistä. Vasta nyt asiasta aletaan puhua edes harkinnan tasolla. Miten tämä muka on “kaiken tekemistä” Israelin painostamiseksi?

Tällä viikolla on YK:n huippukokous, ja monet verrokkimaamme ovat tunnustamassa Palestiinan. Jos nyt ei ole oikea aika tunnustaa Palestiina, niin milloin on? Tässäkin asiassa voidaan puhua toimimattomuuden korkeista kustannuksista. Olemme eduskunnassa jättäneet välikysymyksen hallituksen toimintakyvystä Palestiinan valtion tunnustamisesssa.

Taistelu jatkuu sekä ulko- että sisäpolitiikassa. Uuden ryhmäkollegan, Anette Karlssonin, kanssa teimme kirjallisen kysymyksen työttömyyspäivärahan suojaosasta.

Johan Kvarnström

Kansanedustaja (SDP)

Raasepori