Uudet sote-leikkaukset on pysäytettävä

Kvarnströmin kanta

Etelä-Uusimaa

Helmikuu 2026

Uudet sote-leikkaukset on pysäytettävä

 Helmikuussa astui voimaan osa hallituksen toimeentulotukeen kohdistuvista leikkauksista. En voi kuvata niitä muuksi kuin julmiksi. Ne kohdistuvat jopa lastensuojelun jälkihuollon piirissä oleviin nuoriin. Kyse on viimesijaisesta tuesta – mitä tapahtuu, kun sillä ei enää tule toimeen?

Kun hallitus teki leikkauksia muihin etuuksiin, todettiin usein, että toimeentulotuki toimii turvana niille, jotka eivät pärjää vain ensisijaisten tukien varassa. Siitä huolimatta hallitus päätti heikentää myös tätä tukea, jonka tarve on hallituksen oman politiikan seurauksena kasvanut.

Oikeistossa esitetyt väitteet siitä, että nämä muutokset olisivat tarpeen, koska turvaverkosta on tullut riippumatto, kertovat tietämättömyydestä siitä todellisuudesta, jossa monet pienituloiset elävät.

Ne, jotka ajattelevat ihmisten olevan työttömiä laiskuudesta, unohtavat, että työttömiä työnhakijoita on nykytilanteessa moninkertaisesti enemmän kuin avoimia työpaikkoja. Ihmiset ovat pääosin työttömiä siksi, ettei töitä ole. Muissa Pohjoismaissa työttömyysturva on tosiasiassa korkeampi ja työllisyyspalvelut kattavampia, ja samalla työttömyysaste on alempi kuin Suomessa, joka kuuluu tällä hetkellä EU:n heikoimmin menestyviin maihin.

Tässä on kyse arvovalinnasta. Hallituksen politiikka lisää lapsiköyhyyttä samaan aikaan, kun ministeripalkan suuruisia tuloja saavat hyötyvät mittavista veronkevennyksistä.

Olen hallituspuolueiden kanssa samaa mieltä siitä, että panostus omalääkärimallin toteuttamiseen on tervetullut. Samassa hengenvedossa on kuitenkin todettava, että samalla kun hallitus osoittaa tähän tarkoitukseen 40 miljoonaa euroa, se on leikannut esimerkiksi hoitotakuusta noin kolminkertaisen summan. Ilman näitä leikkauksia omalääkärimallin toteuttaminen olisi ollut helpompaa. Kyse on siis eräänlaisesta silmänkääntötempusta, vaikka tavoite sinänsä onkin kannatettava.

Toinen tervetullut hallituksen esitys on, että vihdoin ja viimein osa hyvinvointialueista voi saada lisäaikaa alijäämiensä kattamiseen. Tämä on kuitenkin liian vähän ja tulee liian myöhään, eikä se vaikuta esimerkiksi meidän hyvinvointialueeseemme.

Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue mainitaan eduskuntakeskustelussa usein malliesimerkkinä, koska sen taloudelliset luvut näyttävät suhteellisen hyviltä. Ministerien, jotka nostavat alueen menestysesimerkiksi ja perustelevat sillä, miksi alueet eivät tarvitse lisää apua, tulisi tulla alueen läntisiin osiin kuulemaan ihmisten näkemyksiä ja kokemuksia.

Tämän vaalikauden kenties selkein esimerkki palvelujen heikentämisestä on HUSin päätös lakkauttaa Lohjan synnytysosasto säästösyistä.

Eduskunnan lähetekeskustelussa mainitusta esityksestä totesin seuraavasti:

”Ministeriaitiosta on toistuvasti todettu, ettei olisi ollut tarkoituksenmukaista myöntää lisäaikaa kaikille alueille alijäämien kattamiseen. Mutta ovatko mittavat irtisanomiset ja palveluverkon heikentäminen todella tarkoituksenmukaisempi ratkaisu? Viime vuonna hyvinvointialueet irtisanoivat yli tuhat työntekijää, ja ennusteiden mukaan irtisanomisten määrä kasvaa entisestään tänä vuonna. Tämä tapahtuu tilanteessa, jossa väestö ikääntyy ja hoidon tarve kasvaa. Juuri nyt meidän pitäisi vahvistaa alan vetovoimaa – ei heikentää sitä.” 

Mikä pahinta rahoitusmallin uudistuksen yhteydessä hallitus aikoo tehdä uusia leikkauksia sote-sektoriin, yhteensä noin 390 miljoonaa euroa. Luonnoksen mukaan leikkaukset kohdistuisivat erityisesti Helsinkiin ja Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueeseen. Näin ei saa käydä.

Yhtälö helpottuisi merkittävästi, jos hallitus tekisi uudistuksen nollasummapelinä eikä suurena leikkauksena. Luonnoksen mukaan Länsi-Uudenmaan osuus vuonna 2029 olisi 54 miljoonan euron leikkaus.

Samojen oikeistopäättäjien, jotka viime vaalikaudella kritisoivat rahoitusmallia siitä näkökulmasta, ettei se suosi Länsi-Uuttamaata riittävästi, tulisi nyt varmistaa, että hallituksen tuleva esitys poikkeaa luonnoksesta merkittävästi.

On selvää, että rahoitusmallia on kehitettävä. Ratkaisu tiettyjen alueiden taloudellisiin ongelmiin ei kuitenkaan voi olla se, että näin suuri määrä rahaa siirretään pois niiltä alueilta, jotka ovat pärjänneet paremmin, ja jo maksaneet siitä kovan hinnan. Erityisesti näin ei voi olla, jos koko uudistus tarkoittaa näin suurta leikkausta.

On kummallista, että hallituksen mielestä on pakko tehdä tämän tyyppisiä leikkauksia, mutta samaan aikaan suunnitellaan 800 miljoonan euron yhteisöveron kevennystä. Tässäkin on kyse arvovalinnoista.

Johan Kvarnström

Kansanedustaja (SDP)

Raasepori