Ydinasekieltoa ei saa purkaa

Kvarnströmin kanta

Etelä-Uusimaa

Maaliskuu 2026

Ydinasekieltoa ei saa purkaa

Maaliskuun suurin uutispommi politiikan saralla on epäilemättä Petteri Orpon hallituksen aikomus purkaa ydinasekielto Suomen laista. Tällä hetkellä ydinaseet – nämä ihmiskunnalle kohtalokkaat tuhoaseet – ovat kiellettyjä Suomen maaperällä sekä ydinenergialaissa että rikoslaissa. Hallitus esittää esteiden poistamista molemmista. Tämä on vastuutonta.

Kyse olisi poikkeuksellisen vakavasta suunnanmuutoksesta. Hallitus puhuu pohjoismaisesta linjasta, mutta vertailu on harhaanjohtava: muissa Pohjoismaissa ydinaseita koskee erilaisia rajoituksia, kun taas Suomi olisi luopumassa niistä kokonaan. Nimenomaan Suomen maantieteellinen sijainti on ollut syy sille, että tällaiset rajat on aikanaan kirjattu lakiin.

Kyse on tietenkin ennen kaikkea itse asiasta, mutta sen lisäksi hallitus on hoitanut asian valmistelun surkealla tavalla. Tätä mieltä ovat myös monet sellaiset ihmiset, jotka muuten hyväksyvät muutosesityksen. Suomen perinteeseen kuuluu laaja parlamentaarinen yhteistyö ja konsensuksen hakeminen näin tärkeissä ulko- ja turvallisuuspoliittisissa kysymyksissä.

Edes hallitus ei väitä, että Nato-jäsenyys edellyttäisi näitä lakimuutoksia. Ajatus ei tullut Natolta, vaan Suomesta – tai tarkemmin sanottuna pieneltä joukolta maan päättäjiä. Se, että näin merkittävä asia aiotaan viedä läpi ilman parlamentaarista valmistelua, on vakavasti moitittavaa. Perustelu vuotoriskistä ei kestä tarkastelua. Entä jos Nato-jäsenyys olisi hoidettu samalla tavalla?

Menettelytapa on yksi ongelma, mutta myös itse sisältö on sellaista, että siinä todella leikitään tulella. Jos esitys toteutuu, Suomesta tulee Pohjoismaiden ainoa maa ilman minkäänlaisia rajoituksia. Muissa Pohjoismaissa kieltoa ei ole kirjattu lakiin (paitsi Islannilla), mutta asia on hoidettu muilla tavoin.

Olen lukenut useita oikealta tulevia kommentteja, joissa hallituksen esityksen kritiikki kuitataan pelkiksi tunnepohjaisiksi reaktioiksi. Se on halpaa retoriikkaa ja kertoo oikeiston vauhtisokeudesta aikana, jolloin meidän pitäisi vaalia jännitteiden lieventämistä, perusarvojamme sekä sitä, että turvallisuus- ja ulkopolitiikkaa tehdään yli vaalikausien.

Toinen kritiikkiä vähättelevä väite on, että vastustus johtuisi lähestyvistä eduskuntavaaleista. Tämä paljastaa lähinnä tietämättömyyden SDP:n pitkästä linjasta ja ohjelmasta. Liityin aikanaan puolueeseen, joka on selkeästi kannattanut sitä, että Suomen tulisi allekirjoittaa YK:n ydinasekieltosopimus. Siksi ei kannata esittää yllättyneitä siitä, että vastustamme näiden kieltojen purkamista.

Maaliskuuta on tietysti leimannut myös Yhdysvaltojen hyökkäys Iraniin – sota, joka uhkaa eskaloitua ja jolla voi olla kauaskantoisia seurauksia. Iranin hallinto sortaa omaa kansaansa vastenmielisellä tavalla, ja iranilaiset ansaitsevat vapauden. Se ei kuitenkaan tarkoita, että koulun pommittaminen ja lasten tappaminen olisi hyväksyttävää.

On myös olemassa vaara, että väkivalta synnyttää lisää väkivaltaa koko Lähi-idässä ja että olemme siirtymässä aikaan, jota leimaa kasvava epävakaus.

Kun ajattelee kärsimyksen ja kuoleman määrää, tuntuu oudolta, että suuri osa keskustelusta keskittyy korkojen ja öljyn hinnan mahdollisiin seurauksiin. Tämä kriisi on jälleen yksi esimerkki siitä, miksi meidän olisi myös huoltovarmuuden näkökulmasta järkevää vapautua riippuvuudesta fossiilisista polttoaineista.

Maaliskuuhun kuuluu myös kansainvälinen naistenpäivä (8.3.). Tänä vuonna päivän keskeiseksi teemaksi nousi naisiin kohdistuvan väkivallan lisäksi hallituksen lakiesitys määräaikaisista työsopimuksista, joka voi lisätä raskaussyrjinnän riskiä.

Esitys on saanut kovaa kritiikkiä sekä oppositiolta että asiantuntijoilta. Lisäksi kaikkien hallituspuolueiden naisjärjestöt ovat ottaneet siihen vahvasti kantaa. Se kertoo jo paljon, mutta valitettavasti hallitus ei ole perääntynyt. Jää nähtäväksi, kuinka moni hallituksen edustajista uskaltaa äänestää esitystä vastaan täysistunnossa. Tällä hetkellä esitys on lähetetty perustuslakivaliokuntaan lausuntoa varten.

Lopuksi, kuten tavallista, pari kannanottoa:

Sikojen kastrointi ilman puudutusta pitäisi kieltää jo suunniteltua vuotta 2035 aiemmin. On huolestuttavaa, että hallituksessa on niitä, jotka haluavat perua tämän kiellon, ja tällainen lainvalmistelu on jo käynnissä.

Suomi tarvitsee eläinsuojeluasiamiehen. Tällainen viranomainen on perustettu, kun SDP on ollut hallituksessa, mutta oikeiston tullessa valtaan se on vedetty pois käytöstä jo kahdesti.

Hyvää Minna Canthin päivää (lehden julkaisupäivä 19.3)!

Johan Kvarnström

Kansanedustaja (SDP)

Raasepori