Nyt pitäisi olla tavallisten suomalaisten vuoro

Kvarnströmin kanta

Huhtikuu 2026

Etelä-Uusimaa

Nyt pitäisi olla tavallisten suomalaisten vuoro

Huhtikuu alkoi aprillipäivällä, jolloin on tapana huijata leikkimielisesti – perinne, joka ei näinä vakavina aikoina tunnu enää oikein sopivalta. Monet asiat, jotka aiemmin olisivat voineet olla aprillipilaa, ovat nykyään todellisuutta, kuten Yhdysvaltojen presidentin uhkaukset Grönlannista ja muut käsittämättömät lausunnot.

Oikeistopopulismin eteneminen ei kuitenkaan ole mikään luonnonlaki. Unkarin vaalit olivat toivonherätys ja takaisku Trumpin hallinnolle ja Putinille sekä samalla EU:n voitto, vaikka haasteet jatkuvatkin.

Huhtikuun toisena päivänä vietettiin kansainvälistä autismipäivää. Sen yhteydessä laadin kirjallisen kysymyksen nepsy-palveluista. Vaadin, että neuropsykiatrisesti oireilevien lasten ja nuorten tuki varmistetaan nykyistä varhaisemmassa vaiheessa. Näen suuren ristiriidan hallitusohjelman tavoitteiden ja käytännön politiikan välillä.

Orpon hallituksen ohjelmassa todetaan, että hallitus kiinnittää erityistä huomiota neuropsykiatrisesti oireilevien lasten palveluihin, perheiden tukemiseen sekä nopeaan diagnosointiin ja tuen saatavuuteen. Kirjaus on tärkeä, mutta hallituksen teot eivät vastaa sitä. Leikkaukset sosiaali- ja terveyspalveluihin, kolmannen sektorin rahoitukseen sekä lainsäädäntömuutokset heikentävät tämän ryhmän asemaa.

Pääsiäisen jälkeen eduskunnassa jätettiin välikysymys köyhyydestä. Keskustelun alkusoitto kuultiin jo 9.4. pidetyllä kyselytunnilla, jossa toimin ensimmäisenä kysyjänä. Nostin esiin elinkustannusten nousun sekä hallituksen veropolitiikan, joka suosii varakkaimpia.
Keskeinen viestini oli, että kun pieni- ja keskituloisille jää enemmän rahaa käteen, he myös käyttävät sen todennäköisemmin. Siksi verokevennysten kohdentaminen heille on järkevää ja tukee talouskasvua. Hallitus kuitenkin suosii suurituloisia ja suuryrityksiä.
Tätä kirjoittaessani en vielä tiedä, millaisiin ratkaisuihin tällä viikolla käytävässä kehysriihessä päädytään, mutta kyselytunnilla kävi selväksi, että hallitus aikoo pitää kiinni suunnitelmastaan alentaa yhteisöveroa yli 800 miljoonalla eurolla ensi vuodesta alkaen. Tämä tehdään siitä huolimatta, että asiantuntijat ovat arvostelleet esitystä ankarasti siitä, että se ei ole tehokas keino edistää talouskasvua. Verotulojen väheneminen vaikeuttaa julkisen talouden tilannetta, ja rahat tulisi mieluummin kohdentaa niille, joilla on arjessaan nyt vaikeaa.
Me SDP:ssä olemme ehdottaneet työttömyysturvan ja asumislisän suojaosien palauttamista, matkakuluvähennyksen nostoa ja oikeudenmukaisempaa verotusta pieni- ja keskituloisille. Nyt pitäisi olla tavallisten suomalaisten vuoro.
Jää myös nähtäväksi, leikkaako hallitus lisää sote-järjestöiltä vai ei. Jo nykyiset leikkaukset ovat olleet liiallisia ja vaikeuttavat ennaltaehkäisevää toimintaa.
Hallitus ei suosi suurituloisia ainoastaan veropolitiikassaan, vaan myös sote-palveluissa. Valinnanvapauskokeilun ensimmäiset tulokset osoittavat, että juuri hyvätuloisten kaupunkilaisten lääkärikäynnit lisääntyivät. Kokeilun resurssit olisi pitänyt kohdentaa eniten tarvitseville.
Nyt on myös syytä seurata – ja pyrkiä pysäyttämään! – hallituksen esitys uudistaa sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitusjärjestelmää sekä samanaikaisesti vähentää rahoitusta 390 miljoonalla eurolla vuoteen 2029 mennessä tavalla, joka pahentaisi tilannetta erityisesti Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueella.
On poikkeuksellista ja paljonpuhuvaa, että alueemme kuntajohtajat tuomitsevat esityksen jyrkin sanoin. He tekevät sen perustellusti, sillä kyse on asiasta, joka olisi kova isku sekä kunnillemme että koko järjestelmän luotettavuudelle.
Lopuksi, kuten tavallista, pari kannanottoa:
Porsaiden kastraatiokieltoa ei tule perua, kuten hallitus esittää – päinvastoin, sitä pitäisi aikaistaa. Orpon hallitus päätti jo kautensa alussa lakkauttaa eläinsuojeluasiamiehen tehtävän. Nyt hyökätään jälleen eläinten hyvinvointia vastaan. Nykyisen lainsäädännön mukaan kastraatiokielto astuisi voimaan vuonna 2035. Edes näin pitkä siirtymäaika ei kelpaa oikeistolle.
Suomeen tarvitaan luontolaki, joka seuraisi luonnon monimuotoisuuden eteen tehtävää työtä vastaavalla tavalla kuin ilmastolaki ohjaa ilmastotyötä. Ilmasto ja biodiversiteetti kulkevat käsi kädessä, ja molemmat näkökulmat on otettava huomioon samanaikaisesti.

Aivan lopuksi voin kertoa, että sain suhteellisen hyvän vastauksen kirjalliseen kysymykseeni niin sanotusta “Lex Hurja Piruetista”, eli taiteen perusopetuksen uudistuksesta. Lopputulos selviää vuoden aikana.

Johan Kvarnström

Kansanedustaja (SDP)

Raasepori