Itämeri lähettää meille hälyttäviä viestejä

Itämeri lähettää meille hälyttäviä viestejä

Kesän tullen moni meistä hakeutuu meren äärelle aina kun siihen on mahdollisuus. Meriympäristöihin liittyy vapauden tunne, ja saaristo tarjoaa kaivattua rauhaa aikana, jolloin uutisvirtaa hallitsevat sodat, kriisit ja ilmastonmuutoksen kaltaiset suuret haasteet. Mutta rannallakaan emme voi aina sulkea silmiämme todellisuudelta. Joskus luonnon hälyttävä tila muistuttaa itsestään äkillisesti esimerkiksi sinileväkukintojen muodossa.

Myös ilman leväkukintoja sukeltajat ja merenpohjaa tutkivat voivat kertoa Itämeren luonnon monimuotoisuuden heikkenemisestä. Itämeri on poikkeuksellisen herkkä merialue, joka reagoi voimakkaasti sekä ilmaston lämpenemiseen että ravinnekuormitukseen. Toivoa kuitenkin on: aiemmin tehdyillä suojelutoimilla on saavutettu merkittäviä tuloksia. Ilman niitä tilanne olisi nykyistä huomattavasti huonompi.

Maailman merien päivänä (8.6) kokoonnuimme noin viidenkymmenen osallistujan voimin Tvärminnen eläintieteelliselle asemalle Hankoon keskustelemaan Itämeren tulevaisuudesta. Tilaisuuden pääjärjestäjänä toimi Baltic Sea Action Group yhdessä tutkimusaseman kanssa. Tutkijoiden viesti oli selkeä: Itämeri lämpenee nopeasti. Koska kyseessä on suhteellisen matala meri, jonka keskisyvyys on vain noin 60 metriä, se reagoi muutoksiin huomattavasti nopeammin kuin valtameret, joiden syvyys lasketaan kilometreissä.

Huolestuttavaa on se, että lämpeneminen näyttää kiihtyvän. Samalla on olemassa riski noidankehästä, jossa lämpeneminen heikentää meren kykyä sitoa hiiltä, mikä puolestaan voimistaa ilmastonmuutosta entisestään.

Meren ongelmat alkavat usein maalta. Itämeren kohtalo ratkaistaan suurelta osin kaukanakin rannikosta tehtävillä päätöksillä. Samalla myös merialueiden suojelu ja ennallistaminen ovat yhä tärkeämpiä kysymyksiä. Huolta aiheuttavat myös vieraslajit, joiden torjuminen merellä on huomattavasti vaikeampaa kuin esimerkiksi lupiinien poistaminen maalta. On myös syytä varmistaa, ettei suojelu kohdistu vain alueille, joihin ihmisen toiminta ei muutenkaan kohdistuisi.

Itämeren tilaan vaikuttavat ennen kaikkea kaksi suurta kysymystä: ravinnekuormitus ja ilmastonmuutos. Lisätutkimukselle on aina tarvetta, mutta tämän päivän ongelma ei ole tiedon puute. Ongelmana on pikemminkin poliittisen tahdon ja määrätietoisuuden puute. Ratkaisevaa on se, kuinka hyvin onnistumme hillitsemään ilmastonmuutosta. Juuri nyt tämä kysymys jää kuitenkin liian usein muiden kriisien varjoon, vaikka tilanteen kiireellisyys kasvaa jatkuvasti.

Eduskunnassa ilmastokysymykset nousevat näkyvästi esiin lähinnä ilmastovuosikertomuksen ja ilmastosuunnitelmien yhteydessä. Siksi olisi perusteltua säätää luontolaki ilmastolain rinnalle. Luontolaki mahdollistaisi luonnon monimuotoisuuden tilan ja luontopolitiikan tavoitteiden järjestelmällisen seurannan. Luontokato ja ilmastokriisi kulkevat käsi kädessä.

Pitkään ajattelin, että ilmastonmuutos nousisi politiikan keskiöön viimeistään siinä vaiheessa, kun äärimmäiset sääilmiöt yleistyvät. Näin ei kuitenkaan ole käynyt. Yhdysvalloissa metsäpalot, tulvat ja hurrikaanit eivät ole johtaneet ilmastopolitiikan vahvistumiseen, vaan Donald Trumpin paluuseen iskulauseella ”drill baby, drill”. Myös Norja, jolla olisi kaikki edellytykset toimia kestävän kehityksen edelläkävijänä, jatkaa panostuksiaan öljyn tuotantoon.

Sen sijaan elinkustannuskriisit näyttävät herättävän ihmisiä. Harva pitää siitä, että oma talous on riippuvainen öljyn hinnan äkillisistä heilahteluista. Yhä useampi ymmärtää myös, että riippuvuus fossiilisista polttoaineista sopii erinomaisesti Putinin tavoitteisiin. Sitä emme halua tukea.

Nykyisessä turvallisuustilanteessa Venäjän varjolaivasto muodostaa lisäksi konkreettisen riskin vakaville öljyonnettomuuksille Itämerellä. Tämän uhan vakavuus on onneksi laajasti tunnistettu. Toinen mahdollinen herätys ilmastokysymyksiin voi olla juuri Itämeri itse.

Meri yhdistää meitä kaikkia.

Johan Kvarnström

Kansanedustaja (SDP)

Raasepori