Kvarnström: Tredje sektorn får inte tystas

Kvarnström: Tredje sektorn får inte tystas

Arbetarbladet.fi 16.6.2026

Tredje sektorn fungerar som de röstlösas röst och får inte tystas. Det handlar inte bara om Rydmans problematiska hämndförslag utan också om hela regeringens prioriteringar, skriver riksdagsledamot Johan Kvarnström (SDP) från Raseborg.

I och med nedskärningarna i offentliga social- och hälsovården och socialskyddet, samt tider av massarbetslöshet, har behovet av tredje sektorns verksamhet ökat. Men istället för att då ge den arbetsro har regeringen riktat nedskärningar även mot den och dess förebyggande arbete.

Nu föreslår minister Rydman nya kriterier för understöd, kriterier som utesluter bland paraplyorganisationer och organisationer som fokuserar på påverkansarbete (läs: denna periods regeringskritik).

Att styra stöd till den konkreta servicen kan vid en första anblick låta vettigt, men det finns goda skäl till att STEA-understöd enligt gällande lag är uppbyggda som de är. Tredje sektorn behöver även fortsättningsvis kanalisera en mångfald av röster, för att alla ska höras i vårt samhälle. Här kommer ett exempel:

SOSTE Finlands social och hälsa rf är en paraplyorganisation för över 200 social- och hälsovårdsorganisationer. Som sådan har föreningen en viktig roll och kan vara en röst för tredje sektorn som hundratals aktörer skilt för sig inte kan uppbringa. Det är SOSTE som gjort expertutredningar om till exempel följderna av nedskärningar i socialskyddet den här perioden.

Det gillar inte regeringen och svaret låter inte vänta på sig: minister Rydman föreslår att kriterierna för STEA-bidrag ändras så att just organisationer som SOSTE skulle slås ned.

Detsamma gäller flera andra organisationer som försvarar människor i utsatt position och minoriteter.

Hämndperspektivet är uppenbart och förkastligt.

Det är därmed fullt förståeligt att det även inom regeringsleden har förts fram kritik mot Rydmans planer. Kravet är att fler än ministern ska vara med och fatta beslut om kriterierna. Det är rimligt.

Samtidigt är det viktigt att komma ihåg att det inte finns direkt helt goda alternativ då regeringens nedskärningar i tredje sektorn ska genomföras. Skadan uppstår hur som helst. Kortsiktig politik blir det oavsett.

Och jodå, svenskspråkiga organisationer kan lida oproportionerligt hårt av detta.

Johan Kvarnström

Riksdagsledamot (SDP)

Raseborg

Suomeksi:

Sote-järjestöt toimivat ääntä vailla olevien puolestapuhujina eikä niitä saa vaientaa – kyse ei ole vain Rydmanin ehdotuksesta vaan koko hallituksen prioriteeteista

Julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon sekä sosiaaliturvan leikkausten ja massatyöttömyyden aikana sote-järjestöjen työn tarve on kasvanut. Sen sijaan, että hallitus turvaisi järjestöille työrauhan tässä tilanteessa, se on kohdistanut leikkauksia myös niihin ja niiden ennaltaehkäisevään työhön.

Nyt ministeri Rydman esittää uusia avustuskriteerejä, jotka sulkisivat tuen ulkopuolelle muun muassa kattojärjestöjä sekä vaikuttamistyöhön keskittyviä toimijoita (toisin sanoen tämän hallituskauden aikana myös hallitusta kriittisesti arvioivia tahoja).

Tukien suuntaaminen konkreettiseen palvelutuotantoon voi ensi silmäyksellä kuulostaa järkevältä. Nykyiselle STEA-avustusjärjestelmälle on kuitenkin olemassa painavat perusteet. Sote-järjestöjen on jatkossakin voitava tuoda esiin monenlaisia näkökulmia ja välittää erilaisten ihmisryhmien ääntä, jotta jokainen tulee yhteiskunnassa kuulluksi. Otetaan esimerkki:

SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry toimii yli 200 sosiaali- ja terveysalan järjestön kattojärjestönä. Sen rooli on tärkeä, sillä se pystyy tuomaan esiin järjestökentän yhteisen äänen tavalla, johon sadat yksittäiset toimijat eivät yksin kykene. SOSTE on esimerkiksi laatinut asiantuntijaselvityksiä tämän hallituskauden sosiaaliturvaleikkausten vaikutuksista.

Hallitus ei tästä pidä, eikä vastatoimia ole tarvinnut odottaa pitkään: ministeri Rydman ehdottaa STEA-avustusten kriteerien muuttamista tavalla, joka osuisi juuri SOSTEn kaltaisiin järjestöihin.

Sama koskee myös monia muita järjestöjä, jotka puolustavat haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten sekä vähemmistöjen oikeuksia.

Koston maku on ilmeinen – ja täysin tuomittava.

On täysin ymmärrettävää, että myös hallituksen sisältä on esitetty kritiikkiä Rydmanin suunnitelmia kohtaan. Esiin on nostettu vaatimus siitä, ettei avustuskriteereistä päättäminen olisi vain ministerin käsissä. Se on perusteltu vaatimus.

Samalla on kuitenkin tärkeää muistaa, ettei hallituksen järjestökenttään kohdistamien leikkausten toteuttamiseen ole varsinaisesti hyviä vaihtoehtoja. Vahinko syntyy joka tapauksessa. Lopputulos on joka tapauksessa lyhytnäköistä politiikkaa.

Ja kyllä – myös ruotsinkieliset järjestöt voivat kärsiä tästä suhteettoman paljon.